Karjalanpiirakka, pöytä kasaan

Kuten arvelinkin, ei kiskojen laittaminen sujunut niin nätisti kuin piti. Tekniikka tukee yleensä yli 30mm paksuja pöydänkansia ja nämä laudat oli siellä jossain tiimoilla, joten tyhmästi räpeltäessäni tein hiukan liian syvää uraa ja nyt kannessa on (lähes näkymätön) kolo.
Isompana ongelmana kuitenkin pidän kantavuutta. Jaksaako koko roska pysyä kasassa kun siinä on vajaa sentti vahvuutta ajoittain? Vain aika näyttää.
Kuulostaa kohtalokkaalta.

Mutta kuitenkin. Unohdin jälleen kuvata tarkemmin miten liitän jalat ja kiskot alaosaan, mutta ei niissä mitään kattomista kauheasti olekaan. 


Jalkoihin päätin soveltaa hiukan nurinkurista mutta omasta mielestäni hyvin kestävää tapaa laittaa dominot. Vieressä testipaloista kuvia.


Kun liima on kuivunut, vahvistan rakennetta vielä hiukan ehkä polyuretaanilla (jotta kannen ja jalan väliin jäävät aukot saisi täytettyä) ja heitän kregillä vielä ruuvin kiinni, koska yhdessä nurkassa ei ole tukea lainkaan.

Alaosaan tuli rumat kiskot. Kaksi alumiinista L-rautaa siis liimasin yhteen ja laitoin ruuveilla kiinni alaosastaan. En löytänyt mistään prikkoja eikä kiinnostanu hakea mistään, joten tulin toimeen aavistuksen pienemmillä ruuvinrei'illä.

Sitten vain liimaa jalkojen liitoksiin ja pystyyn lattialle. Koputtelin kaikki jalat tasan lattian kanssa ja istuin pöydän päälle varttitunniksi pelaamaan puhelimella.

Yleensä tämäkin vaihe tehtäisiin huomattavasti tarkemmin, mutta kuten mainittua niin en jaksa kauheasti nähdä vaivaa. Lisäksi pöytä on muutenkin niin rujo että pääasia on vain saada jalat edes kutakuinkin suoraan ja sitten paksut huopatassut alle.

Makkarariisiä ja ruokapöytä

Tänään lapset naputellaan kasaan pieni ruokapöytä.

Siihen tarvitsemme neljä palasta tammea jaloiksi. Hyllystä nappaa mikä vain 10x10cm paksu ja vähintään 70cm palanen tähän.

Sitten ne vain höylätään näpsäkästi. Ei tarvi olla turhan tarkka, kunhan noin suunnilleen on suorakulmaista jälkeä.

Hyllynperältä jokin satunnainen pähkinäpuulauta.
Tässä nimenomaisessa biitissä on ongelmana sen leveys, melkein 40cm suurimmillaan. Ei täten mahdu lainkaan läpi 30cm höylästä.
Mutta ei hätää! Laitan sen kuitenkin höylälle.

Ainiin ja tämähän laitettiin kahteen osaan tosiaan. Tein niistä noin 120cm mittasia. Höyläsin kohtuullisen rankalla otteella yhdellä työnnöllä kuperan puolen jotta laudasta saa edes jotakuinkin sileän päällispuolelta.

Alapuoli sai jäädä kuveraksi, liitän ensin palat yhteen ja keksin sitten miten kiinnitän jalat.

Laitetaan yhdeltä puolelta höylätyt laudat päällekkäin ja sahataan upotussahalla reunat sileäksi.

Tämäkään ei ole erityisen eksaktia puuhaa koska en välitä pienistä raoista tällaisessa pöydässä ja olen täydellisen kypsynyt viimeisteltyyn jälkeen. Mutta hienolla sahanterällä saa lähes höylään verrattavaa jälkeä ja liima tarttuu mainiosti siihen.

8x50mm dominoita kuus kappaletta ineen ja muutamalla kiskolla puristuksiin B3 liiman kanssa.

Jatkan projektia liiman kuivuttua. Silloin alle heitetään pari alumiinikiskoa pitämään levyt suorassa. Yleensä tähän käytettäisiin alasarjoja (eli tehtäisiin kehikko jossa jalat on yhdistetty toisiinsa suorilla rimoilla) mutta minä käytän hiukan nykyaikaisempaa tekniikkaa tähän ja saan pöydän näyttämään huomattavasti minimalistisemmalta.

Lisäksi siihen ei tarvi nähä niin paljon vaivaa enkä jaksa edes alkaa väkertämään lohenpyrstöuraa pöytiin, vaikka se olisi omalla tavallaan ollut vielä parempi tekniikka.

Syy tähän tukemiseen on yksinkertainen. Puu ei ole homogeeninen materiaali vaan säteen suunta määrittelee sen kantavuutta. Helpoin ajatusmalli on kuvitella kasa ruokoja jotka on sidottu nipuksi.
Kun on tarpeeksi monta nippua niin ne kannattelee helposti vaikka ihmisen painon, mutta ainoastaan pituussuunnassa. Ruokojen väliin voi yhä työntää sormen ilman suurempaa vaivaa, koska mitään erityistä ei ole pitämässä niitä poikittaissuunnassa kasassa.

Tämän takia massiivipuu on aina enemmän tai vähemmän vittumainen materiaali tehdä pelkistettyjä kaapinovia tai mitä tahansa tasaista pintaa, koska puuta pitää sekä tukea poikittaissuunnassa että antaa sille elämisvaraa.
Ilmankosteus turvottaa puun solukkoa ja pyöreästä rakenteesta johtuen se tällöin kaareutuu. Jos sitä yrittää väkivalloin estää (eli tukee poikittain ilman elämisvaraa), tappelee levy tukea vasten ja koko roska alkaa vääntymään spiraaliksi.

Täten pöydän alla oleva kehikko antaa pari milliä periksi liikkumista, mutta pitää kannen yhä tiukasti suorana.
Samaa haetaan lohenpyrstöuurteella ja alumiinikiskolla (jonka ruuvinreiät on nelisen milliä isompia kuin ruuvi itse).