Croissant ja bloginaputusta

 Välissä näinkin, tulen verstaalle lähinnä yhtä asiakasta varten ja eipä tässä ennen vappua kauheasti saa fyysistä duunia aikaiseksi vaan kirjanpito-ohjelman kanssa sitä istutaan ja härväillään kaiken muun parissa.
Vielä pyrähdän kotiin viimeistelemään piirustukset mediatasoa varten, jonka duunaaminen huomenna alkaa.

Parvisänky on pitkälti valmis. Odotellaan vain pohjalevyn saapumista ja sitten voidaan lähteä asentamaan härväkettä asiakkaalle.
Ja ihan vain koska olemme niin tarkkoja ja epävarmoja taidoistamme niin kuivakasattiin sänky verstaalla.
Kaikki toimi niinkuin pitääkin. Lähes hämmästyin siitä miten hyvin suunnitelmat piti kutinsa, liitokset pitää erittäin hyvin kuivanakin ja oikeastaan vain yksi työstövirhe ilmestyi kiusaamaan elämää, ja sekin saatiin piiloon vaivatta.

Kuivien dominoiden seuraksi tosiaan heitämme 45mm ruuveja Kregillä ->
En jaksanu ottaa härpäkkeestä kuvaa koska muistin asiasta vasta nyt mainita. Mutta ideana on porata viistosti reikä ruuveja varten kappaleeseen ja sitten heitellä ruuvi sisään.

Tämä kiinnittää todella hyvin jo yksinään kappaleita toisiinsa, mutta karsastan todella paljon pelkkiin ruuveihin luottamista ja laitoimme oikeasti kantavaksi rakenteeksi dominoliitokset joita ruuveilla sitten vain pidetään paikoillaan.

Liitokset on laitettu hiukan eri kohtiin jotta saadaan monipuolisempi liitos aikaan.

 Ja lisäksi taas askarrellaan wengestä kaikkea kivaa.

 Ja tekastaan koivuarkku.
Tässä oli nihkeänä puolena materiaalin ohuus. 15mm koivulevy oli U-mutkalla välittömästi sen jälkeen kun otti muovipaketista pois. Kyllä sen sai liimauksessa jälleen suortumaan ja massiivipuuna kestää varsin kohtuullisesti, mutta sentään 20mm levyissä on jonkinnäköistä vastustuskykyä kosteudenvaihteluille.

Makaronilaatikkoa ja palkkeja

 Siinä on likaiset housuni.
Ne pääsivät pesuun. Jaksankohan ottaa kuvan niistä kun ovat vähemmän saastaisia.
Oikeastaan kuvassa hosut ei ees näytä niin saastaisilta kuin ne oikeasti on. En voinu istuessa nojata reisiin kun kuivuneen liiman kerrokset pisteli ilkeästi käsiin.

Nyt housuissa on tullut esille edessä oleva musta kohtakin ja kaikkea.

 Kerroinkohan jo legendaa tästä iki-ihanasta suuntausohjaimesta? Toiseksiuusin lelumme.
No sen verran siitä että se on ihana laitos.
Melkein kolmimetrisiä lautoja saa sahattua tasaleveyteen. Tämä on melkonen duuni isommallakin sahalla tehdä ja höylätessä tarvitaan ihan oikeasti taitoa jo siinä.

Tässä vehje käytännössä työssä. Kiskojen mittahan pystyy olemaan mitä tahansa ja suuntausohjaimella vain asetetaan haluttu leveys joka voidaan kopioida tarkasti jokaiseen palaseen.

Lisäksi ideoin yllättävän (ja tervetulleen) lisäominaisuuden ohjaimelle: Suorakulma.

Kun suuntausohjaimen kääntää tavallaan väärinpäin niin se on täydellisen suorakulmainen ohjainkiskon kanssa ja voidaan tukea kappaletta vasten -> erittäin helppoja ja tarkkoja suorakulmaisia sahauksia.

Aiemmin meni kauhean vääntämisen ja äheltämisen tuloksena varttitunti tai enemmänkin suorakulmaisuuden varmistamiseen, nyt saadaan luotettavia tuloksia parissa minuutissa.

Se on yhä hitaampaa kuin isolla levysahalla heitellessä, mutta eipä näitä hommia massaduunina tehdäkään ja kolmimetristä laudan/levynpätkää en ihan noin vain heittäisi levysahankaan ääressä.

 Lisäksi yleistä hävitystä ja kauhistusta verstaalta. Pikkuhiljaa pitäisi jaksaa taas joku etsiä jolla on tarvetta poltettavalle jämäpuulle.

<- Aterintelineetkin valmistui. Kaksi papukaijamerkkiä sille joka ekana löytää oikean ravintolan missä nämä on.

 Jotkut elämänsisällöttömät runkkarit joiden harrastuksiin kuuluu tämän lukeminen, varmaan muistavat viereiset hirviöpalkit jotka imi 70% verstaan puristimista.

 Nyt niitä on höyläilty ja sahailtu vähän symmetrisempiin mittoihin.

Ja koska tällaisten palkkien höylääminen on normaalistikin haastavaa, ei meidän italialainen paskamme jaksa sellaisiin suorituksiin pystyä eikä sirkkeliosa samasta vehkeestä myöskään paljo vakuuta.

Ratkaisu tähänkin elämääjarruttavaan ongelmaan on Festool.
Tarvittiin vain yksi suora sivu (joka saatiin tiedolla ja tuurilla höylättyä) jonka päälle heitetään ohjainkisko.
Ohjainkiskon alle laitettiin myös toinen palkki tukemaan ja pitämään sen alusta tasaisena.

Sitten vain sahaamaan.
Ongelma tällaisissa palkeissa on että sahausta ei voi yhdellä kertaa tehdä koska puun jännitykset halkaisusahauksessa lähtee viemään sahaa sivuun ohjainkiskon kohdasta.
En kauheasti tällä kertaa kokeillut eri tekniikoita vaan otin noin metrin välein uudestaan saman kohdan jotta saha saa siivottua vinouman.

Lopputuloksena kutakuinkin suorakulmaisia palkkeja jotka painaa suorastaan kohtuulliset määrät.

Nuudeleita lihapullilla ja saarnipalkkeja

Hyvää huomenta kaikki lukijat, meillä täällä pietarinkadun verstaan yläkerrassa on meno katossa ja selostajanne - Minä - juon lounasbisseäni ja odottelen nuudeleitten jäähtymistä.
Mukaan olen sotkenut eineslihapullia.
Vasemmassa laidassa kollegani syö iljettävältä näyttävää liha-perunamössöä kiposta lusikalla.

Alakerrassa on hiljaista koska koomaamme kuin viimeistä päivää tietokoneiden ääressä ja selvittelemme lukuisia turhia paperiasioita.
Lupaavasti alkaneen työpäivän saa tehokkaasti tapettua istumalla tietokoneella vastailemassa maileihin ja naputtamassa laskuja kirjanpitojärjestelmään.

Sitten kun yrität silmät sirrissä palailla takaisin oikeisiin töihin niin pää ei vain toimi enää ja fyysinen työ tuntuu etäiseltä haaveelta.

Aiemmin avauduin palkkien liimaamisesta. Tässä niitä nyt on ->
Ensin heitellään D3-liimaa puolisen litraa päälle, sivellään pensselillä tasaiseksi ja ruuvataan ihanhelvetinmonta puristinta kiinni.

Nyt kun ei ole hoppu niin ollaan tehty näitä yhden kappaleen päivätahtia. Periaatteessa liima on ehtinyt kuivua jo parissa tunnissa, mutta nyt käytetään niin paljon ja niin jäykkiin rakenteisiin että odottaisin vähintään kuusi tuntia.

Mutta koska ei ole hoppu niin otetaan varman päälle ja pidetään täys vuorokausi puristuksissa näitä.

Ja lopuksi vielä ensimmäisen kuvan arvoituksenomainen selitys noille kiiloille.

Mentholeita ja makita

Woohoo.
Kukaan ei arvaa mitä tänään aamulla tapahtui.
Ostin jälleen uuden lelun!
Täysin nurkan takaa tuli! Tällaista ei täällä tapahdu!
Mitään ei ostella! Rahaa säästetään! Lainataan vaikka naapurilta!
Lopultahan se on meidän palkasta pois kaikki ostokset. Omalla tavallaan.

Mutta milläpä asennat kolmimetrisen hyllyn betoniseinään kun kädessä on ruuvinväännin ja akkuporakone.
Etsittiin pari päivää akkukäyttöistä poravasaraa -> hinnat ponnahtaa vajaasta neljästä huntista eteenpäin niin kauas kuin taivasta riittää.
Jos käytettäis poravasaraa päivittäin ja monenlaisiin tehtäviin ja oltaisiin tien päällä, niin höyläpenkin päällä makoilisi just nyt 800 egen Makita lisäakun ja tarvikesalkun kanssa.

Mutta koska heittelemme kaheksan millin proppuja seinään silloin kun jonkinnäköistä asennuspuuhaa joutuu tekemään, (joko täällä tai muualla) niin ostetaan siihen mitoitettu asiallinen kone.

Ei siis mitään pilipalivehjettä kuitenkaan vaikka käyttökohde on rajattu. Uskon kyllä kun sanotaan että viidenkympin halpisporavasarakin iskee ne proput seinään, mutta uskoni riittää vain omaan käyttöön.

Saatan siis joskus omaan työkalupakkiin sellaisen ostaa, mutta nyt on kyseessä kuitenkin useamman tonnin hyllyt mitä tulemme asentelemaan niin en todellakaan halua kesken keikan huomata että porakone iskee kipinöitä tai terä heilahtelee ympäriinsä.
Joten ostetaan reilusti alle 300 euron johdollinen Makita.

Pieni osa lukijoista todennäköisesti kysyy nyt mielessään puhunko nyt iskuporakoneesta, ja jos en niin mikä on ero poravasaran ja iskuporan välillä?

Suurempi osa lukijoista ei todennäköisesti tiennyt että tällaista eroa on olemassakaan.

Osa lukijoista myös huomaa että tuossa vieressä on pala mahonkia ja tammea vierekkäin.

Käytännössä iskuporakone sisältää mekanismin jolla terä saadaan tärisemään ja täten uppoamaan betoniin, tiileen sun muualle kunhan jaksaa tarpeeksi painaa ja tärryyttää.
Poravasarassa on varsin mittava mekanismi joka hakkaa talttamaisesti terää edestakaisin ja leipoo betonia kuin pullataikinaa. Näihin vehkeisiin pitä myös käyttää SDS-teriä, joissa on kahdeksankulmainen kanta perinteisen pyöreän sijaan (joita iskuporissa ja yleisesti ottaen kaikissa muissa porissa käytetään ja joihin olemme vuosien saatossa tottuneet).

Onko ero sitten usean sadan euron arvoinen? Enkö olisi voinut vain ostaa alunperin akkuiskuporakonetta parilla huntilla ja tehdä sillä kaikki normaalit poraustyöt ja asennukset pienellä ylimääräisellä vaivalla?
Muutaman reiänhän niillä saisi tehtyä, mutta täälläpäin teemme tätä kuitenkin työksemme ja pitää olla olemassa luotettava johdollinen kone joka jyrää kaiken alleen kun akkukoneet pettää.

Käytin myös johdollista iskuporaa verstaalla kaappeja ripustellessa ja se vaati oikeasti tukevan jalansijan ja koko kehollaan poraa vasten heittäytymisen. Kymmenen reiän poraamisen jälkeen oli hiessä kuin kovan salitreenin jäljiltä.
Uudella poravasaralla tein äsken pään yläpuolelle kurottuvan reiän ilman että olisi pitänyt erityisesti nähdä vaivaakaan, kun iskuporalla minun olisi pitänyt saada pora vähintään hartiakorkeudelle että saan tarpeeksi painoa taakse.


Sitten muihin aiheisiin!

Tässä on aiemmin mainittu pikaduuni. Näitä tulee 15 kappaletta pienten muutosten jälkeen.
Näyttääkö se siltä kuin amerikkalainen nikkari olisi kasannut vehkeen iltapäivän aikana verstaan jämäpaloista ja heittäny kiinni muutamalla ruuvilla?

Toivottavasti, koska Kalifornialainen nikkari toden totta heitti sen kasaan iltapäivän aikana verstaan jämäpaloista.
Korit on osa pian avattavan ravintolan sisustusta ja niiden on tarkoitus näyttää hyvin paljon käsintehdyiltä raakileilta.
Kalifornialainen nikkari muutti äskettäin Helsinkiin ja tuli meille ilmaiseksi työvoimaksi harrastuksenana.
Nyt meillä on sekä paljon töitä että ilmaista harrastelijatyövoimaa!

Valmisteilla olevaan parvisänkyyn viitaten esittelen teille höyläosan italialaista yhdistelmäkonettamme ->
Kuvassa höylän pinta-ala näyttää vaikuttavan isolta, mutta sitä se ei valitettavasti ole.

Lappeen saa kyllä höylättyä juuri ja juuri, mutta kun taustalla näkyvä sängyn laidaksi tulevan laudansivu pitäisi myös saada suoraksi?

Silloin jälleen napataan 1400mm pituiset festoolin kiskot esille ja jyristetään upotussahalla sivu mieleiseksi!

Ensi viikolla todennäköisesti esittelen sivuohjaimen ja toivottavasti uutuuttaan kiiltävän MFT:n.
Sitä seuraavalla viikolla paljastan että näiden kalliiden työkalujen ostelulla kompensoin alitajuisesti naisen hellyyden ja rakkauden puutetta yksinäisestä elämästäni.

Tai sitten olen salaisesti homo enkä sen vuoksi ole saanut aikaiseksi pysyvää parisuhdetta naisen kanssa ja puran kaiken tarmoni työhön ja koneiden osteluun jotta en ajattelisi miehiä.
Mutta katsotaan ensi viikkoon. Tällä hetkellä en ainakaan ajattele miehiä joten se voi tarkoittaa sitä että koneiden ostelu toimii tai sitten olen vain järkyttävän surkea naisasioissa.

Saarnilankkuja ja makaronilaatikkoa

Jälleen peltilaatikko kaupasta, pahvilautaselle ja mikroon.
Ei mitään huonoa periaatteessa, hiukan vain yksipuolista. Ei edes erityisen epäterveellistä vaikkei terveysvaikutuksillaankaan voi kauheasti retostella.

Fyysinen työ aloitettiin pitkästä aikaa aamusta, samantien kun ehtii verstaalle niin viiden minuutin höpötys röökin kanssa ja sitten siivoamaan paikkoja että pääsee tekemään parvisänkyä.
Itse sänkyä en vielä ehtinyt aloittamaan aamulla kylläkään, siinä on jonkin verran miettimistä alkaa sohimaan ympäriinsä, mutta tehtiin ahkerasti ostoslistaa kaikesta mahdollisesta turhasta paskasta mitä tänne tarvitaan, otettiin samalla jälleen yksi asiakas (kauhea pikakiirehoppukeikka) vastaan ja hiottiin hyllylevyt loppuun mitä eilen sain valmiiksi muuten.

Ostoskeikan (jonne tietenkin meidän kummankin piti lähteä koska herrajumala eihän kukaan nyt voi ostoksille yksinään mennä) tuloksena muun muassa uusi lelu ->

Boschin ruuvinväännin.

Vaikuttaako se liian pieneltä? Muistuttaako se epäilyttävästi patterikäyttöistä vibraattoria? Onko sillä tarkoitus poratakin jotain?
Sillä ei ole tarkoitus porata, se vakuuttaa pienuudestaan huolimatta ja en ole varma saako sitä käytettyä edes itsetyydytykseen saati minkään poraamiseen.

Tarkoitushan tällä on vääntää ruuveja hellästi mutta päättäväisesti.
Silloin kun pitää vääntää 10cm ruuvi kahden laudanpätkän lävitse niin otetaan DeWalt esille ja se raiskaa koko puunrungon, kusee päälle ja nauraa samalla.

Mutta kun kyseessä on 16x3mm ruuvi joita pitäisi esiporattuihin reikiin heitellä ilman että kierteet vahingossakaan murskaantuu kaiken sen paskan alla?
Silloin voi periaatteessa vääntää käsin, mutta kuka saatana nyt sellaista jaksaa tehdä.
Sen sijaan että vääntää käsin (tämä toimis niin paljon paremmin englanniksi. screw, höhö höhö, höhö höhö) niin voi käyttää konetta.
Ja koska olemme kapitalistisikoja, materialistipaskiaisia ja tykkäämme kuluttaa rahaa -> ostamme koneen. Ja siinä saa mukana viinipullonavaajan! Olemmehan myös alkoholisteja.

Toisiin aiheisiin.
Pääsin itse aiheeseen puolenpäivän jälkeen. Vaatii hiukan miettimistä ennenkuin alkaa sahailemaan 10€/m lankkuja, ja otinkin aina välissä pienen tauon ennenkuin siirryin seuraavaan työvaiheeseen jotta en varmasti unohtaisi asioita.

50mm lankuista on tarkoitus luoda 80x80mm palkkeja. Sehän käy halkaisemalla ne kahtia ja liimaamalla lappeet vastakkain.

Pitkät lankut vain sattuu olemaan enemmän tai vähemmän käyriä aina. Höylääminen ei tosiaankaan ole kauhean eksaktia hommaa enää tässä mittakaavassa.
Mukavan pikku jakkaran jalat mahtuu oikohöylän pöydälle vaikka sellaisenaan, mutta näiden keskikohta saattaa jostain kohti hipaista meidän pikkusta italialaista paskaa monitoimikonetta.

Parhaaksi metodiksi on osoittautunut heittää lauta sellaisenaan tasohöylän (tai kuten koulussa vakiintui kutsumanimi: pizzauuni) läpi -> lape on höylätty ja tasainen -> lappeet liimataan vastakkain ja puristetaan TODELLA hyvin ja useasta kohtaa jolloin pienet epäsäännöllisyydet tasoittuvat itsekseen -> kun vielä muistat ottaa huomioon kaareutumisen tiettyyn suuntaan ja liimata lankut vastatusten sen mukaan, niiden keskinäinen jännitys kumoaa toisensa.

Periaatteessa paras tapa neutralisoida kaareutuminen on liimata puut vastakkain tähän malliin: ()  -> on käytettävissä isompi liimapinta-ala ja keskeltä palkkia puu harvemmin imee niin paljon kosteutta kuin päädyistä, eikä liima täten haperru.
Sensijaan jos liimaat näin: )( -> päädyissä oleva jännitys todennäköisemmin repii itsensä irti liimasta ja sitten sinulla on 50 vuoden päästä nauravat nakit parvisängyssä.

Ainiin, yhdessä kuvassa jälleen vilahtaa TS75.
Huomasin kolmannen lankun halkaisun jälkeen että monitoimikoneen sirkkeli toden totta on 80-luvun italiasta ja pysähtyi keskimäärin kolme kertaa jokaisen lankun kohdalla kun se kohtasi pientäkään painetta.
Lisäksi sahaus oli riskaabelia ja epätarkkaa sekä helvetin raskasta puuhaa yksinään. Enkä muutenkaan enää jaksanut nostaa 33cm leveää (!!!!!!) saarnilankkua sirkkelipöydälle tukevasti vaan laitoin sen mieluummin pöydälle, asetin ohjaimen paikoilleen ja painatin menemään.

Jännä miten käsikäyttöinen, seinäpistorasiasta virtansa ottava vehje ei hyytynyt jumalattoman lankun sahauksessa, mutta voimavirtapistokkeesta energiansa repivä pöytäsirkkeli löi hanskat tiskiin heti kun työnteko tuli puheeksi.

Kolmimetrinen ihmehylly ja eineslasagnea

Eilen käytiin asentamassa kaapinovet paikoilleen ja nyt on vieläkin vähän hermostunut olo siitä.
Tollaset asennuskeissit joissa on jonkun muun järjestelmä mihin pitäisi melkein sokkona sovittaa jotain omaa tekelettä on niin perseestä että en osaa muuta sanoa.

Mutta siitä selvittiin, homma hanskassa ja sitä rataa.
Nyt mittailen ja sahailen iloisesti hyllylevyjä.
Viimeaikojen äärimmäisen pientä nihkutusta ja säätämistä vaativien duunien jälkeen tuntuu vapauttavalta vain ottaa koivulevy pöydälle ja alkaa suhailemaan jo osaamiaan asioita.

Suunnitelmissa on siis tehdä seinästä seinään yltävä hylly, toisessa päässä on kolmionmallinen nurkkapala ja toiseen päähän tulee ihan vain hyllylevy.

Vieressä vilistää kuvamatskua asian tiimoilta.
Hukkapalojen määrä oli myös sopivahko, -> kiskon päällä lepäilevä 1cm suikale.

Nerokkuus kulmapalan sahaamisessa ei ole uskomaton matikkapääni tai äärimmäisen tarkat laitteet ja mittaaminen.

Piirsin SketchUpilla  tarpeidenmukaisen hyllyn (keskelle piti mahtua tietyn kokoinen ruukku) ja piirroksesta pystyin mittaamaan kaikkien sivujen pituudet eikä tarvinnut edes vilkaista kulmamittaimen suuntaan.

Ja tässä kuva TS75-upotussahasta ihan vain koska se on niin komia.

Olen aiemmin tästä ehkä maininnut, mutta on vaikea ymmärtää kuinka mukavaa elämä on kun ohjainkisko kulkee täydellisesti sahalinjaa pitkin.

Ja koska seinänviertä kulkeva pala laitetaan kolmiopalaan kiinni, täytyy kulma siirtää ja sahailla.
Vanhantyyliset käsityökalut on rakastettavia. Crownin vehkeet on lisäksi tyylikkäästi kromattuja ja mahonkisia tukevuutensa ja tarkkuutensa lisäksi.

Ja sitten myös vanha tuttu jatkoliitos piti heittää kaksimetrisen levyn päähän jotta saadaan se kolme metriä pitkä hylly aikaiseksi.

Creedence Clearwater Revival soi kahdeksan tuntia taustalla ja sikarit palaa.

Karjalanpiirakkaa ja wengeä jälleen

Välissä on töitä jotka tehdään mahdollisimman nopeasti ja niissä kuitenkin kestää ihan saatanan kauan, koska vaikka ne tehdäänkin mahdollisimman nopeasti niin ei olla tehty koko paskaa ikinä ennen, ja virheitä ei saa tulla.

Valmistunut vahvistinboxihärveli. Näin valottuneissa kuvissa näkee kuinka wenge oikeasti on vain tummanruskeaa puuta, vaikka se on käytännön tasolla mustaa kun sitä ei katso suoranaisesti spottivalon alla.

Mutta takaisin tosiaan töihin.
Esmes oven karmi. Se on periaatteessa yksinkertainen rakenne joka on hiottu valmiiksi ja samaa oppia tarvii vain toteuttaa nykytyökaluilla.
Ongelmana vain on että jos ei ole aikaisemmin tehnyt koko ovea, niin ei voi ymmärtää edes kuinka paljon siinä on muistettavaa ja millintarkkoja yksityiskohtia jotka pitää toteuttaa.

Puusepäntöissä ei ole isoin asia se, oletko tarkka vai etkö ole tarkka. Jos kaikki kohdat työssä on alle millin tarkkuudella oikein, niin kaippa se on ihan hyvä asia mutta en ole varma onko sillä kolmen metrin tammipöydälle niin väliksi onko se 3000 vai 2998 milliä pitkä.
Tärkein asia on muistaa mitkä kohdat täytyy olla tarkkoja ja mitkä todella tarkkoja.

Mittatarkkuuksiakin on erilaisia. Joskus pitää tietyt kohdat olla tarkalleen päällekkäin ja samassa tasossa niin ettei tuntoaistilla huomaa eroa. Tätä ei pysty määrittelemään työntömitalla (periaatteessa voi, mutta näihin tarpauksiin on omat tekniikkansa jolla liitos tehdään juuri samaan kohtaan, eikä niinkään mitata oikea kohta kumpaankin ja luotetaan tuuriin).
Tässä esimerkkinä mikä tahansa kehys. Niiden vain pitää olla samassa tasossa toisiinsa nähden eikä se tapahdu itsestään.

Sitten on erikseen kohdat joissa tarkkuuden pitää olla alle millin luokkaa, silloin ollaan tarkkana mittalaitteiden kanssa ja tehdään oikeankokoinen kappale.
Esimerkkinä kaapinhylly. Sen pitää olla tarkalleen oikea mitta, mutta kukaan ei kuole jos mitta heittää millin.

Ja heitetään vielä joukkoon sovitetut kappaleet. Jos tekee parimetristä mediatasoa niin ei voi aivan loputtomiin luottaa matematiikkaan kun tekee välihyllyjä. Vaikka piirustuksissa kuinka lukee että välihyllyn pitäisi olla 1780mm niin se pitää mitata, merkata ja sahata 1782 kohdille mikäli näin sattui koko muu kaluste rakentumaan.


Viimeaikoina olen ollu legendaarisen kiireinen joten kuvamatsku jää vähiin hetkeksi aikaa.
Nyt ei puhuta siis sellaisesta kiireestä että töitä on paljon ja niitä pitäisi nopeasti saada tehtyä.
Nyt puhutaan sellaisesta kiireestä että joudun kiirehtimään antamaan suunnitelmia ja hinta-arvioita joka suuntaan kun meiltä halutaan töitä kaikkialle.
Näistä töistä lisää jo tällä viikolla kun laitan viimein työharjoittelijan kameran varteen ja opetan ottamaan kuvia ilman että koko kamera heiluu.


Muihin asioihin: Lähikuukaudet tulee olemaan kauheaa festoolin hehkutusta. MFT:n osto on vain ajan kysymys ja mitä kaikkea muuta lelua nyt keksinkään niin alan jo päästelemään ilopissoja niiden ajattelemisestakin.

Täytekeksejä ja mailailua

Ostetaan usein naposteltavaksi kaikennäköistä epäterveellistä.
Ehkä sitten kun on kaksitoistamiljoonaa euroa liikevaihto niin vois ostella spelttikeksejä ja hedelmäkorin päivittäin.
Sitä ennen ostellaan tosiaan täytekeksejä ja tunnin päästä muistetaan että kävipäs mäihä kun asiakaskin tuli käymään niin sillekin voi niitä tarjota.

Olin viikonloppuyöt sivutöissä. Maanantaina lähinnä halutti bisseä ja nukkua niin että kuola valuu suupielestä.
Muistelen satunnaisten ihmisten asenteita yrittäjiä kohtaan että se elämähän se on letkeetä eikä tarvi paljoa stressailla ja voi töitäki tehdä miten huvittaa. Ei tarvi ees aamukuuteen heräillä töihin tai muutenkaan huolehtia ajoissapysymisestä.

Tässä ensinnäkin nämä ihmiset tarkoittaa yrittäjillä sellaisia tyyppejä jotka tienaa 50 euroa tunti ja omistavat firman jossa jannut pakertaa kampetta tulemaan ja isäntä ajelee mersulla keräämässä tilauksia.

Minulle yrittäjyys on jo aika pitkään tarkoittanut tyyppiä joka ei myy elinaikaansa muille.
Selitys: Jossain leffassa jonka joku muu varmaan muistaa, on supermarketissa töissä jäbä jonka mielestä yhtiö kuluttaa hänen elinaikaansa rahaa vastaan, ja raha on liian pieni.
Sitten ne skeittaa siellä pumppukärryillä ja pelaavat piilosta hyllyjen välissä.

Mutta tunne on tuttu. Omalla kieroutuneella tavallaan pidän itseni kunnossa sillä että välissä piipahdan painamassa tuttuja tuntitöitä jotta saa tuntumaa taas muistiin millaista on painaa menemään valmiiksisuunnitellussa ympäristössä parhaan kykynsä mukaan.
Tämä elinaikansa myyminen jollekulle muulle on rasittava tunne ja johtuu huonosta johtamisesta ja omasta asenteesta. Minun asenteeni kaikkea työtä kohtaan tätänykyä on että koska olen päättänyt sen tehdä, myös teen sen.

Elinajan myymiseen kuuluu myös kaameat unirytmit, epämääräiset työtuntimäärät, nolohko palkka (etenkin sosiaalialoilla, wtf) ja kauhea vaivannäkö pikkuasioissa. Esimiehet ja pomot on minusta lähinnä olemassa jotta on joku ohjaamassa miten asiat tehdään oikein. Huono pomo sitten on eri asia mutta mitäpä minä siitä puhuisin.

Minusta ei oikein ole siihen.
En vain ole sellainen ihminen joka haluaa nähdä vaivaa rahan vuoksi.
Ei sillä, kyllähän rahaa pitää olla koska on vittumaisen vaikea maksaa vuokraa onnellisuusindeksini perusteella. Ja on rahasta muutenkin iloa kohtuu paljon.
Ei sillä onnellisuutta saa, mutta on aika helvetin paljon helpompaa alkaa etsimään onnellisuutta kun ei tarvi turhia vuokraongelmia murehtia.
Sinällään myös jokaisen pitäisi käydä läpi asiakaspalveluammatti ja muutaman vuoden köyhyys. Se kasvattaa ihmisenä ja löytää itsestään uusia puolia kun hiukan joutuu näkemään vaivaa.

Ja paskamainen puoli rahassahan on että se tuppaa laiskottamaan. Heitäppä tukkijätkälle miljoona kouraan niin se lopettaa työt vuodeksi ja lähtee Thaimaaseen ryyppäämään.
En minäkään Tolstoita alkaisi lukemaan samantien, mutta huomaisin että tässä on noin kahden eliniän verran rahaa nyt kätösissä ja voisin alkaa oikein miettimään että mitähän tässä voisi elämässä saavuttaa kun on yhtäkkiä kadonnut kaikki arjen rahalliset rajoitteet.

Asiaan. Puhuin siitä miten minusta ei ole miestä myymään elinaikaani.
Yleisesti ottaen tykkään oppia uutta ja paneudun varsinkin työssä tekemään asiat parhaani mukaan. Ongelma vain on siinä että perusduunissa olet kerran oppinut työtehtäväsi niin seuraava askel on vain tehdä ne paremmin ja täydellisemmin.
Vuosien aikana minusta tuli myöskin ihan kohtuullisen hyvä asiakaspalvelija ja aamuseitsemään asti valvoessakin yhä äänessä jaksoi olla jonkinnäköistä asiallisuutta.

Silloin tein töitä 4-12 tuntia kerrallaan ja vapaa-ajat lonnin ja odottelin palkkaa.
Tätänykyä teen töitä 4-12 tuntia kerrallaan ja vapaa-ajat mietin miten voisin tehdä lisää töitä.

Yleensä työpäivät loppuu kuuden jälkeen.
Yksi vapaapäivä viikossa on aikalailla ehdoton.
Lisäksi pidän itseni skarppina, huolehdin terveydestä ja unirytmistä sekä syön hyvin (nakit ja lihapiirakka ei välttämättä nyt ole ihan kasviswokin tasolla terveellisyydessä mutta ei se vegaanikaan aina soijarouhetta jaksa pistellä poskeen).
En käytä kauluspaitaa kuin ajoittain - vaikka tähän onkin tulossa muutos, kesän aikana hankitaan firman puolesta sopivan mustat ja tyylikkäät edustuskuteet - ja en IKINÄ IKINÄ käytä geeliä hiuksissa jotta näyttäisin särmiltä ja luotettavalta myyntitykiltä.

Toisinsanoen olen terve, hyvinvoiva ja selväjärkinen aina sekä pidän kehoani hyvässä kunnossa. En ole töissä väsynyt enkä tapaa asiakkaita puolikuntoisena tai suunnittele paskoja töitä koska olen niin kiireinen, vaan pidän itseni päättäväisesti täydessä kunnossa jotta voisin tehdä työni koko ajan paremmin.
Tämä on selkeä epäkohta normaaliin työläisen oletettuun mentaliteettiin jossa töitä pusketaan vaikka väkisin ja pidät ittes skarppina vaikka väkisin ja myöskin väkisin muistat tehdä kaikki tärkeät asiat mitä pitääkin muistaa.

Käytännössä olen ihminen joka soveltuu tekemään kokonaisvaltaista suoritusta.
Elän työni mukaan. En vain flippaa switchiä ja ole aamukuudelta puuseppä, vaan olen sitä arkena ja vapaalla.

Tätä ei pidä sekoittaa tyyppeihin joilla ei ole muuta elämää kuin työ. Vanhan linjan yrittäjät ajaa pakettiautoa 14 tuntia päivässä ja herää aamuviideltä JOKA PÄIVÄ ja syö lihapiirakkaa huoltiksella kunnes kuolevat kuuskymppisinä sydänkohtaukseen kun painavat venäläistä huoraa Joensuulaisessa hotellissa.
...tai jotain siihen suuntaan.

Erittäin moni persoona on orientoitunut tekemään paljon töitä.
Eli työmääräykset ja odotukset sekä tehtävät asiat ovat tässä listassa ja ne tulee olla tehtynä, sitten saa palkkaa.
Minä en yksinkertaisesti osaa noudattaa sellaisia listoja kuin tiettyyn asti. En vain ole kovin lahjakas tässä vaikka kuinka yrittäisin enkä saa intoa siihen työhön pelkän yksinkertaisen palkan muodossa.
Voin lukea listaa ja kysyä neuvoa, sitten voin hoitaa listatut tehtävät kirjaimellisesti mutta yhäkään suoritustaso ei ole tarpeeksi hyvä.

Esimerkki: Huoneen siivoaminen.
Mitä pitää tehdä: Siivoa huone.
Mitä teen: Siivoan huoneen.
Ongelmia: Kynnys ei ole pyyhitty pölystä, ikkunakarmi on pölyinen ja ikkunaa ei ole putsattu, vuodevaatteet on vaihtamatta, seinälistat on pölyisiä, roskakori ei ole tyhjä, työpöytä ei ole pyyhitty kuin osittain.
Mitä ei olisi tarvinnut tehdä: Järjestää ja viikata vaatekaapin vaatteita, järjestää papereita oikeisiin pinoihin, niputtaa lehtiä lokeroihinsa, järjestää kyniä pöydällä, polttaa kauheannäköinen matto ja järjestää kirjahylly.

Minä en vain näe tällaisissa tapauksissa ongelmaa siinä että seinälista on aavistuksen pölyinen. Kyllä sen voisi opetella puhdistamaan pölystä viikottain ja sen myös tekisin aikaa myöten, mutta tällaiset asiat pitäisi opetella kohta kerrallaan ja ne vaatisi useita toistoja jotta asian muistaa kunnolla.
Samaan asiaan voisi verrata että muistan ilman vaikeuksia monimutkaisia yksityiskohtaisia listoja, mutta sillä erotuksella että tämä kuitenkin on asia joka minua kiinnostaa ja jonka logiikkaan pääsen mukaan.

Jos omistaisin itse siivousyhtiön niin haluaisin pölyttömät seinälistat ilman muuta. Mutta koska omistan verstaan niin en ymmärrä minkä takia sillä olisi mitään väliä. Onhan se ihan kiva että ne voisi olla, mutta sehän on siivoojan homma -> siivooja on ihminen joka ymmärtää pölyttömien seinälistojen päälle.
Minä ymmärrän että seinälistoja varten pitää olla 6-12cm sokkeli kaikissa kirjahyllyissä sun muissa.

Toisinsanoen, minä haluan nähdä vaivaa asioiden eteen.
En voi opetella jotain puolivillaisesti tai kohta kerrallaan.
Siivoustyössä minun pitäisi ehkä opetella ulkoa 20 erillistä poikkeamaa koko mestassa jotka pitää puhdistaa ja tehdä joka päivä. Pystyisin luotettavasti hoitamaan 10 kohtaa.
Sen sijaan pelkkä vetolaatikon tekeminen mihin tahansa vaatii noin hatusta heitettynä 30 toisistaan riippuvaista kohtaa jotka täytyy jokainen pitää mielessä. Tässä lasketaan mukaan osittain myös itse laatikon tekeminen (joka ei ole kovin tavanomaista periaatteessa, niitä voi tilata helposti tehtaalta). Vaikkakin kaikki laatikon tekovaiheet mukaanlaskien muistettavia kohtia olisi jo aika paljon enemmän enkä ala edes laskemaan.

Näissä on kyseessä siis asiat kuten "Tuon huoneen oven takaa pitää muistaa ottaa erityisesti ja tuon huoneen kasvit pitää kastella". Ja "Kiskojen pituus on 520 eli NL joten SKL= NL-10 eli piti olla 510 laatikko ulkosivu, SKW=LW-42 suhteutettuna 16 paksuuteen ja pohjasta 27mm joten laatikon sisäpituus oli 494mm ja sisäleveys olis minimissään tuolla 680 paikkeilla."

On ihmisiä jotka ei tykkää istahtaa alas pohtimaan asiaa pariksi päivää. On myös ihmisiä jotka ei tykkää puurtaa ahkerasti 12 tuntia päivässä ja lähteä kotiin rentoilemaan.
Minä haluan tehdä töitä koko sielullani ja ruumiillani ja tuottaa muutakin kuin teknisiä tuloksia jotka joku voi hyväksyä tai hylätä.
Nautin suunnattomasti siitä että voin itse luoda strategiani ja taktiikkani joiden toteutus käytännössä riippuu pelkästään itsestäni. Strategia on kaikkien isojen ja pienten yritysten kulmakivi.

Yrittäjyys on oman strategiansa valintaa.
Näitäkin on valmiina runsaasti. Voit ajaa pakettiautolla ympyrää roudaamassa tavaroita pimeällä liksalla hamaan hautaan asti tai viettää kaikki hereilläoloaikasi keskikaljabaarin tiskillä.
Mutta kukaan ei käske tekemään niin. Olet ihan itse päättänyt käyttää rahasi ja voimasi siihen mitä teet, oma ongelmas jos luulet että yrittäjyyteen on samalla tavalla "Kuukauden työntekijä tekee näin" -sääntöjä kuin tuntityöläisen elämässä.

Puuseppiä on jotka perustaa toimintansa mahdollisimman nopeaan ja halpaan toimintaan.
Tai erikoistuu ikkunoiden ja ovien tekemiseen.
Tai tekee mielikuvituksellisia yksittäiskappaleita ja lähettelee maileja Abu Dhabiin yhteistyökumppaneiden haussa.
Tai tekee verstaan sivutoimintana purkuhommia kun huonekalujen tekeminen ei kannata.

Ihmisiä on monenlaisia.
Minun mielestäni ei ole duunareita ja herroja.
Joku tuntee elämänsä onnelliseksi kun on keskiverto työ josta saa luotettavasti palkkaa ja missä voi vaipua rutiinien maailmaan.
Toinen näkee ihan erityisesti vaivaa että asiat saadaan sekä kirjaimellisesti että ajatuksellisesti tehtyä kuten niiden pitääkin olla.
Ja jotkut haluaa taistella menestyksestä täysin omilla ehdoillaan ennenkuin tuntevat olevansa vapaita.