Karjalanpiirakka, pöytä kasaan

Kuten arvelinkin, ei kiskojen laittaminen sujunut niin nätisti kuin piti. Tekniikka tukee yleensä yli 30mm paksuja pöydänkansia ja nämä laudat oli siellä jossain tiimoilla, joten tyhmästi räpeltäessäni tein hiukan liian syvää uraa ja nyt kannessa on (lähes näkymätön) kolo.
Isompana ongelmana kuitenkin pidän kantavuutta. Jaksaako koko roska pysyä kasassa kun siinä on vajaa sentti vahvuutta ajoittain? Vain aika näyttää.
Kuulostaa kohtalokkaalta.

Mutta kuitenkin. Unohdin jälleen kuvata tarkemmin miten liitän jalat ja kiskot alaosaan, mutta ei niissä mitään kattomista kauheasti olekaan. 


Jalkoihin päätin soveltaa hiukan nurinkurista mutta omasta mielestäni hyvin kestävää tapaa laittaa dominot. Vieressä testipaloista kuvia.


Kun liima on kuivunut, vahvistan rakennetta vielä hiukan ehkä polyuretaanilla (jotta kannen ja jalan väliin jäävät aukot saisi täytettyä) ja heitän kregillä vielä ruuvin kiinni, koska yhdessä nurkassa ei ole tukea lainkaan.

Alaosaan tuli rumat kiskot. Kaksi alumiinista L-rautaa siis liimasin yhteen ja laitoin ruuveilla kiinni alaosastaan. En löytänyt mistään prikkoja eikä kiinnostanu hakea mistään, joten tulin toimeen aavistuksen pienemmillä ruuvinrei'illä.

Sitten vain liimaa jalkojen liitoksiin ja pystyyn lattialle. Koputtelin kaikki jalat tasan lattian kanssa ja istuin pöydän päälle varttitunniksi pelaamaan puhelimella.

Yleensä tämäkin vaihe tehtäisiin huomattavasti tarkemmin, mutta kuten mainittua niin en jaksa kauheasti nähdä vaivaa. Lisäksi pöytä on muutenkin niin rujo että pääasia on vain saada jalat edes kutakuinkin suoraan ja sitten paksut huopatassut alle.