Karjalanpiirakka, pöytä kasaan

Kuten arvelinkin, ei kiskojen laittaminen sujunut niin nätisti kuin piti. Tekniikka tukee yleensä yli 30mm paksuja pöydänkansia ja nämä laudat oli siellä jossain tiimoilla, joten tyhmästi räpeltäessäni tein hiukan liian syvää uraa ja nyt kannessa on (lähes näkymätön) kolo.
Isompana ongelmana kuitenkin pidän kantavuutta. Jaksaako koko roska pysyä kasassa kun siinä on vajaa sentti vahvuutta ajoittain? Vain aika näyttää.
Kuulostaa kohtalokkaalta.

Mutta kuitenkin. Unohdin jälleen kuvata tarkemmin miten liitän jalat ja kiskot alaosaan, mutta ei niissä mitään kattomista kauheasti olekaan. 


Jalkoihin päätin soveltaa hiukan nurinkurista mutta omasta mielestäni hyvin kestävää tapaa laittaa dominot. Vieressä testipaloista kuvia.


Kun liima on kuivunut, vahvistan rakennetta vielä hiukan ehkä polyuretaanilla (jotta kannen ja jalan väliin jäävät aukot saisi täytettyä) ja heitän kregillä vielä ruuvin kiinni, koska yhdessä nurkassa ei ole tukea lainkaan.

Alaosaan tuli rumat kiskot. Kaksi alumiinista L-rautaa siis liimasin yhteen ja laitoin ruuveilla kiinni alaosastaan. En löytänyt mistään prikkoja eikä kiinnostanu hakea mistään, joten tulin toimeen aavistuksen pienemmillä ruuvinrei'illä.

Sitten vain liimaa jalkojen liitoksiin ja pystyyn lattialle. Koputtelin kaikki jalat tasan lattian kanssa ja istuin pöydän päälle varttitunniksi pelaamaan puhelimella.

Yleensä tämäkin vaihe tehtäisiin huomattavasti tarkemmin, mutta kuten mainittua niin en jaksa kauheasti nähdä vaivaa. Lisäksi pöytä on muutenkin niin rujo että pääasia on vain saada jalat edes kutakuinkin suoraan ja sitten paksut huopatassut alle.

Makkarariisiä ja ruokapöytä

Tänään lapset naputellaan kasaan pieni ruokapöytä.

Siihen tarvitsemme neljä palasta tammea jaloiksi. Hyllystä nappaa mikä vain 10x10cm paksu ja vähintään 70cm palanen tähän.

Sitten ne vain höylätään näpsäkästi. Ei tarvi olla turhan tarkka, kunhan noin suunnilleen on suorakulmaista jälkeä.

Hyllynperältä jokin satunnainen pähkinäpuulauta.
Tässä nimenomaisessa biitissä on ongelmana sen leveys, melkein 40cm suurimmillaan. Ei täten mahdu lainkaan läpi 30cm höylästä.
Mutta ei hätää! Laitan sen kuitenkin höylälle.

Ainiin ja tämähän laitettiin kahteen osaan tosiaan. Tein niistä noin 120cm mittasia. Höyläsin kohtuullisen rankalla otteella yhdellä työnnöllä kuperan puolen jotta laudasta saa edes jotakuinkin sileän päällispuolelta.

Alapuoli sai jäädä kuveraksi, liitän ensin palat yhteen ja keksin sitten miten kiinnitän jalat.

Laitetaan yhdeltä puolelta höylätyt laudat päällekkäin ja sahataan upotussahalla reunat sileäksi.

Tämäkään ei ole erityisen eksaktia puuhaa koska en välitä pienistä raoista tällaisessa pöydässä ja olen täydellisen kypsynyt viimeisteltyyn jälkeen. Mutta hienolla sahanterällä saa lähes höylään verrattavaa jälkeä ja liima tarttuu mainiosti siihen.

8x50mm dominoita kuus kappaletta ineen ja muutamalla kiskolla puristuksiin B3 liiman kanssa.

Jatkan projektia liiman kuivuttua. Silloin alle heitetään pari alumiinikiskoa pitämään levyt suorassa. Yleensä tähän käytettäisiin alasarjoja (eli tehtäisiin kehikko jossa jalat on yhdistetty toisiinsa suorilla rimoilla) mutta minä käytän hiukan nykyaikaisempaa tekniikkaa tähän ja saan pöydän näyttämään huomattavasti minimalistisemmalta.

Lisäksi siihen ei tarvi nähä niin paljon vaivaa enkä jaksa edes alkaa väkertämään lohenpyrstöuraa pöytiin, vaikka se olisi omalla tavallaan ollut vielä parempi tekniikka.

Syy tähän tukemiseen on yksinkertainen. Puu ei ole homogeeninen materiaali vaan säteen suunta määrittelee sen kantavuutta. Helpoin ajatusmalli on kuvitella kasa ruokoja jotka on sidottu nipuksi.
Kun on tarpeeksi monta nippua niin ne kannattelee helposti vaikka ihmisen painon, mutta ainoastaan pituussuunnassa. Ruokojen väliin voi yhä työntää sormen ilman suurempaa vaivaa, koska mitään erityistä ei ole pitämässä niitä poikittaissuunnassa kasassa.

Tämän takia massiivipuu on aina enemmän tai vähemmän vittumainen materiaali tehdä pelkistettyjä kaapinovia tai mitä tahansa tasaista pintaa, koska puuta pitää sekä tukea poikittaissuunnassa että antaa sille elämisvaraa.
Ilmankosteus turvottaa puun solukkoa ja pyöreästä rakenteesta johtuen se tällöin kaareutuu. Jos sitä yrittää väkivalloin estää (eli tukee poikittain ilman elämisvaraa), tappelee levy tukea vasten ja koko roska alkaa vääntymään spiraaliksi.

Täten pöydän alla oleva kehikko antaa pari milliä periksi liikkumista, mutta pitää kannen yhä tiukasti suorana.
Samaa haetaan lohenpyrstöuurteella ja alumiinikiskolla (jonka ruuvinreiät on nelisen milliä isompia kuin ruuvi itse).

Croissant ja bloginaputusta

 Välissä näinkin, tulen verstaalle lähinnä yhtä asiakasta varten ja eipä tässä ennen vappua kauheasti saa fyysistä duunia aikaiseksi vaan kirjanpito-ohjelman kanssa sitä istutaan ja härväillään kaiken muun parissa.
Vielä pyrähdän kotiin viimeistelemään piirustukset mediatasoa varten, jonka duunaaminen huomenna alkaa.

Parvisänky on pitkälti valmis. Odotellaan vain pohjalevyn saapumista ja sitten voidaan lähteä asentamaan härväkettä asiakkaalle.
Ja ihan vain koska olemme niin tarkkoja ja epävarmoja taidoistamme niin kuivakasattiin sänky verstaalla.
Kaikki toimi niinkuin pitääkin. Lähes hämmästyin siitä miten hyvin suunnitelmat piti kutinsa, liitokset pitää erittäin hyvin kuivanakin ja oikeastaan vain yksi työstövirhe ilmestyi kiusaamaan elämää, ja sekin saatiin piiloon vaivatta.

Kuivien dominoiden seuraksi tosiaan heitämme 45mm ruuveja Kregillä ->
En jaksanu ottaa härpäkkeestä kuvaa koska muistin asiasta vasta nyt mainita. Mutta ideana on porata viistosti reikä ruuveja varten kappaleeseen ja sitten heitellä ruuvi sisään.

Tämä kiinnittää todella hyvin jo yksinään kappaleita toisiinsa, mutta karsastan todella paljon pelkkiin ruuveihin luottamista ja laitoimme oikeasti kantavaksi rakenteeksi dominoliitokset joita ruuveilla sitten vain pidetään paikoillaan.

Liitokset on laitettu hiukan eri kohtiin jotta saadaan monipuolisempi liitos aikaan.

 Ja lisäksi taas askarrellaan wengestä kaikkea kivaa.

 Ja tekastaan koivuarkku.
Tässä oli nihkeänä puolena materiaalin ohuus. 15mm koivulevy oli U-mutkalla välittömästi sen jälkeen kun otti muovipaketista pois. Kyllä sen sai liimauksessa jälleen suortumaan ja massiivipuuna kestää varsin kohtuullisesti, mutta sentään 20mm levyissä on jonkinnäköistä vastustuskykyä kosteudenvaihteluille.

Makaronilaatikkoa ja palkkeja

 Siinä on likaiset housuni.
Ne pääsivät pesuun. Jaksankohan ottaa kuvan niistä kun ovat vähemmän saastaisia.
Oikeastaan kuvassa hosut ei ees näytä niin saastaisilta kuin ne oikeasti on. En voinu istuessa nojata reisiin kun kuivuneen liiman kerrokset pisteli ilkeästi käsiin.

Nyt housuissa on tullut esille edessä oleva musta kohtakin ja kaikkea.

 Kerroinkohan jo legendaa tästä iki-ihanasta suuntausohjaimesta? Toiseksiuusin lelumme.
No sen verran siitä että se on ihana laitos.
Melkein kolmimetrisiä lautoja saa sahattua tasaleveyteen. Tämä on melkonen duuni isommallakin sahalla tehdä ja höylätessä tarvitaan ihan oikeasti taitoa jo siinä.

Tässä vehje käytännössä työssä. Kiskojen mittahan pystyy olemaan mitä tahansa ja suuntausohjaimella vain asetetaan haluttu leveys joka voidaan kopioida tarkasti jokaiseen palaseen.

Lisäksi ideoin yllättävän (ja tervetulleen) lisäominaisuuden ohjaimelle: Suorakulma.

Kun suuntausohjaimen kääntää tavallaan väärinpäin niin se on täydellisen suorakulmainen ohjainkiskon kanssa ja voidaan tukea kappaletta vasten -> erittäin helppoja ja tarkkoja suorakulmaisia sahauksia.

Aiemmin meni kauhean vääntämisen ja äheltämisen tuloksena varttitunti tai enemmänkin suorakulmaisuuden varmistamiseen, nyt saadaan luotettavia tuloksia parissa minuutissa.

Se on yhä hitaampaa kuin isolla levysahalla heitellessä, mutta eipä näitä hommia massaduunina tehdäkään ja kolmimetristä laudan/levynpätkää en ihan noin vain heittäisi levysahankaan ääressä.

 Lisäksi yleistä hävitystä ja kauhistusta verstaalta. Pikkuhiljaa pitäisi jaksaa taas joku etsiä jolla on tarvetta poltettavalle jämäpuulle.

<- Aterintelineetkin valmistui. Kaksi papukaijamerkkiä sille joka ekana löytää oikean ravintolan missä nämä on.

 Jotkut elämänsisällöttömät runkkarit joiden harrastuksiin kuuluu tämän lukeminen, varmaan muistavat viereiset hirviöpalkit jotka imi 70% verstaan puristimista.

 Nyt niitä on höyläilty ja sahailtu vähän symmetrisempiin mittoihin.

Ja koska tällaisten palkkien höylääminen on normaalistikin haastavaa, ei meidän italialainen paskamme jaksa sellaisiin suorituksiin pystyä eikä sirkkeliosa samasta vehkeestä myöskään paljo vakuuta.

Ratkaisu tähänkin elämääjarruttavaan ongelmaan on Festool.
Tarvittiin vain yksi suora sivu (joka saatiin tiedolla ja tuurilla höylättyä) jonka päälle heitetään ohjainkisko.
Ohjainkiskon alle laitettiin myös toinen palkki tukemaan ja pitämään sen alusta tasaisena.

Sitten vain sahaamaan.
Ongelma tällaisissa palkeissa on että sahausta ei voi yhdellä kertaa tehdä koska puun jännitykset halkaisusahauksessa lähtee viemään sahaa sivuun ohjainkiskon kohdasta.
En kauheasti tällä kertaa kokeillut eri tekniikoita vaan otin noin metrin välein uudestaan saman kohdan jotta saha saa siivottua vinouman.

Lopputuloksena kutakuinkin suorakulmaisia palkkeja jotka painaa suorastaan kohtuulliset määrät.

Nuudeleita lihapullilla ja saarnipalkkeja

Hyvää huomenta kaikki lukijat, meillä täällä pietarinkadun verstaan yläkerrassa on meno katossa ja selostajanne - Minä - juon lounasbisseäni ja odottelen nuudeleitten jäähtymistä.
Mukaan olen sotkenut eineslihapullia.
Vasemmassa laidassa kollegani syö iljettävältä näyttävää liha-perunamössöä kiposta lusikalla.

Alakerrassa on hiljaista koska koomaamme kuin viimeistä päivää tietokoneiden ääressä ja selvittelemme lukuisia turhia paperiasioita.
Lupaavasti alkaneen työpäivän saa tehokkaasti tapettua istumalla tietokoneella vastailemassa maileihin ja naputtamassa laskuja kirjanpitojärjestelmään.

Sitten kun yrität silmät sirrissä palailla takaisin oikeisiin töihin niin pää ei vain toimi enää ja fyysinen työ tuntuu etäiseltä haaveelta.

Aiemmin avauduin palkkien liimaamisesta. Tässä niitä nyt on ->
Ensin heitellään D3-liimaa puolisen litraa päälle, sivellään pensselillä tasaiseksi ja ruuvataan ihanhelvetinmonta puristinta kiinni.

Nyt kun ei ole hoppu niin ollaan tehty näitä yhden kappaleen päivätahtia. Periaatteessa liima on ehtinyt kuivua jo parissa tunnissa, mutta nyt käytetään niin paljon ja niin jäykkiin rakenteisiin että odottaisin vähintään kuusi tuntia.

Mutta koska ei ole hoppu niin otetaan varman päälle ja pidetään täys vuorokausi puristuksissa näitä.

Ja lopuksi vielä ensimmäisen kuvan arvoituksenomainen selitys noille kiiloille.

Mentholeita ja makita

Woohoo.
Kukaan ei arvaa mitä tänään aamulla tapahtui.
Ostin jälleen uuden lelun!
Täysin nurkan takaa tuli! Tällaista ei täällä tapahdu!
Mitään ei ostella! Rahaa säästetään! Lainataan vaikka naapurilta!
Lopultahan se on meidän palkasta pois kaikki ostokset. Omalla tavallaan.

Mutta milläpä asennat kolmimetrisen hyllyn betoniseinään kun kädessä on ruuvinväännin ja akkuporakone.
Etsittiin pari päivää akkukäyttöistä poravasaraa -> hinnat ponnahtaa vajaasta neljästä huntista eteenpäin niin kauas kuin taivasta riittää.
Jos käytettäis poravasaraa päivittäin ja monenlaisiin tehtäviin ja oltaisiin tien päällä, niin höyläpenkin päällä makoilisi just nyt 800 egen Makita lisäakun ja tarvikesalkun kanssa.

Mutta koska heittelemme kaheksan millin proppuja seinään silloin kun jonkinnäköistä asennuspuuhaa joutuu tekemään, (joko täällä tai muualla) niin ostetaan siihen mitoitettu asiallinen kone.

Ei siis mitään pilipalivehjettä kuitenkaan vaikka käyttökohde on rajattu. Uskon kyllä kun sanotaan että viidenkympin halpisporavasarakin iskee ne proput seinään, mutta uskoni riittää vain omaan käyttöön.

Saatan siis joskus omaan työkalupakkiin sellaisen ostaa, mutta nyt on kyseessä kuitenkin useamman tonnin hyllyt mitä tulemme asentelemaan niin en todellakaan halua kesken keikan huomata että porakone iskee kipinöitä tai terä heilahtelee ympäriinsä.
Joten ostetaan reilusti alle 300 euron johdollinen Makita.

Pieni osa lukijoista todennäköisesti kysyy nyt mielessään puhunko nyt iskuporakoneesta, ja jos en niin mikä on ero poravasaran ja iskuporan välillä?

Suurempi osa lukijoista ei todennäköisesti tiennyt että tällaista eroa on olemassakaan.

Osa lukijoista myös huomaa että tuossa vieressä on pala mahonkia ja tammea vierekkäin.

Käytännössä iskuporakone sisältää mekanismin jolla terä saadaan tärisemään ja täten uppoamaan betoniin, tiileen sun muualle kunhan jaksaa tarpeeksi painaa ja tärryyttää.
Poravasarassa on varsin mittava mekanismi joka hakkaa talttamaisesti terää edestakaisin ja leipoo betonia kuin pullataikinaa. Näihin vehkeisiin pitä myös käyttää SDS-teriä, joissa on kahdeksankulmainen kanta perinteisen pyöreän sijaan (joita iskuporissa ja yleisesti ottaen kaikissa muissa porissa käytetään ja joihin olemme vuosien saatossa tottuneet).

Onko ero sitten usean sadan euron arvoinen? Enkö olisi voinut vain ostaa alunperin akkuiskuporakonetta parilla huntilla ja tehdä sillä kaikki normaalit poraustyöt ja asennukset pienellä ylimääräisellä vaivalla?
Muutaman reiänhän niillä saisi tehtyä, mutta täälläpäin teemme tätä kuitenkin työksemme ja pitää olla olemassa luotettava johdollinen kone joka jyrää kaiken alleen kun akkukoneet pettää.

Käytin myös johdollista iskuporaa verstaalla kaappeja ripustellessa ja se vaati oikeasti tukevan jalansijan ja koko kehollaan poraa vasten heittäytymisen. Kymmenen reiän poraamisen jälkeen oli hiessä kuin kovan salitreenin jäljiltä.
Uudella poravasaralla tein äsken pään yläpuolelle kurottuvan reiän ilman että olisi pitänyt erityisesti nähdä vaivaakaan, kun iskuporalla minun olisi pitänyt saada pora vähintään hartiakorkeudelle että saan tarpeeksi painoa taakse.


Sitten muihin aiheisiin!

Tässä on aiemmin mainittu pikaduuni. Näitä tulee 15 kappaletta pienten muutosten jälkeen.
Näyttääkö se siltä kuin amerikkalainen nikkari olisi kasannut vehkeen iltapäivän aikana verstaan jämäpaloista ja heittäny kiinni muutamalla ruuvilla?

Toivottavasti, koska Kalifornialainen nikkari toden totta heitti sen kasaan iltapäivän aikana verstaan jämäpaloista.
Korit on osa pian avattavan ravintolan sisustusta ja niiden on tarkoitus näyttää hyvin paljon käsintehdyiltä raakileilta.
Kalifornialainen nikkari muutti äskettäin Helsinkiin ja tuli meille ilmaiseksi työvoimaksi harrastuksenana.
Nyt meillä on sekä paljon töitä että ilmaista harrastelijatyövoimaa!

Valmisteilla olevaan parvisänkyyn viitaten esittelen teille höyläosan italialaista yhdistelmäkonettamme ->
Kuvassa höylän pinta-ala näyttää vaikuttavan isolta, mutta sitä se ei valitettavasti ole.

Lappeen saa kyllä höylättyä juuri ja juuri, mutta kun taustalla näkyvä sängyn laidaksi tulevan laudansivu pitäisi myös saada suoraksi?

Silloin jälleen napataan 1400mm pituiset festoolin kiskot esille ja jyristetään upotussahalla sivu mieleiseksi!

Ensi viikolla todennäköisesti esittelen sivuohjaimen ja toivottavasti uutuuttaan kiiltävän MFT:n.
Sitä seuraavalla viikolla paljastan että näiden kalliiden työkalujen ostelulla kompensoin alitajuisesti naisen hellyyden ja rakkauden puutetta yksinäisestä elämästäni.

Tai sitten olen salaisesti homo enkä sen vuoksi ole saanut aikaiseksi pysyvää parisuhdetta naisen kanssa ja puran kaiken tarmoni työhön ja koneiden osteluun jotta en ajattelisi miehiä.
Mutta katsotaan ensi viikkoon. Tällä hetkellä en ainakaan ajattele miehiä joten se voi tarkoittaa sitä että koneiden ostelu toimii tai sitten olen vain järkyttävän surkea naisasioissa.

Saarnilankkuja ja makaronilaatikkoa

Jälleen peltilaatikko kaupasta, pahvilautaselle ja mikroon.
Ei mitään huonoa periaatteessa, hiukan vain yksipuolista. Ei edes erityisen epäterveellistä vaikkei terveysvaikutuksillaankaan voi kauheasti retostella.

Fyysinen työ aloitettiin pitkästä aikaa aamusta, samantien kun ehtii verstaalle niin viiden minuutin höpötys röökin kanssa ja sitten siivoamaan paikkoja että pääsee tekemään parvisänkyä.
Itse sänkyä en vielä ehtinyt aloittamaan aamulla kylläkään, siinä on jonkin verran miettimistä alkaa sohimaan ympäriinsä, mutta tehtiin ahkerasti ostoslistaa kaikesta mahdollisesta turhasta paskasta mitä tänne tarvitaan, otettiin samalla jälleen yksi asiakas (kauhea pikakiirehoppukeikka) vastaan ja hiottiin hyllylevyt loppuun mitä eilen sain valmiiksi muuten.

Ostoskeikan (jonne tietenkin meidän kummankin piti lähteä koska herrajumala eihän kukaan nyt voi ostoksille yksinään mennä) tuloksena muun muassa uusi lelu ->

Boschin ruuvinväännin.

Vaikuttaako se liian pieneltä? Muistuttaako se epäilyttävästi patterikäyttöistä vibraattoria? Onko sillä tarkoitus poratakin jotain?
Sillä ei ole tarkoitus porata, se vakuuttaa pienuudestaan huolimatta ja en ole varma saako sitä käytettyä edes itsetyydytykseen saati minkään poraamiseen.

Tarkoitushan tällä on vääntää ruuveja hellästi mutta päättäväisesti.
Silloin kun pitää vääntää 10cm ruuvi kahden laudanpätkän lävitse niin otetaan DeWalt esille ja se raiskaa koko puunrungon, kusee päälle ja nauraa samalla.

Mutta kun kyseessä on 16x3mm ruuvi joita pitäisi esiporattuihin reikiin heitellä ilman että kierteet vahingossakaan murskaantuu kaiken sen paskan alla?
Silloin voi periaatteessa vääntää käsin, mutta kuka saatana nyt sellaista jaksaa tehdä.
Sen sijaan että vääntää käsin (tämä toimis niin paljon paremmin englanniksi. screw, höhö höhö, höhö höhö) niin voi käyttää konetta.
Ja koska olemme kapitalistisikoja, materialistipaskiaisia ja tykkäämme kuluttaa rahaa -> ostamme koneen. Ja siinä saa mukana viinipullonavaajan! Olemmehan myös alkoholisteja.

Toisiin aiheisiin.
Pääsin itse aiheeseen puolenpäivän jälkeen. Vaatii hiukan miettimistä ennenkuin alkaa sahailemaan 10€/m lankkuja, ja otinkin aina välissä pienen tauon ennenkuin siirryin seuraavaan työvaiheeseen jotta en varmasti unohtaisi asioita.

50mm lankuista on tarkoitus luoda 80x80mm palkkeja. Sehän käy halkaisemalla ne kahtia ja liimaamalla lappeet vastakkain.

Pitkät lankut vain sattuu olemaan enemmän tai vähemmän käyriä aina. Höylääminen ei tosiaankaan ole kauhean eksaktia hommaa enää tässä mittakaavassa.
Mukavan pikku jakkaran jalat mahtuu oikohöylän pöydälle vaikka sellaisenaan, mutta näiden keskikohta saattaa jostain kohti hipaista meidän pikkusta italialaista paskaa monitoimikonetta.

Parhaaksi metodiksi on osoittautunut heittää lauta sellaisenaan tasohöylän (tai kuten koulussa vakiintui kutsumanimi: pizzauuni) läpi -> lape on höylätty ja tasainen -> lappeet liimataan vastakkain ja puristetaan TODELLA hyvin ja useasta kohtaa jolloin pienet epäsäännöllisyydet tasoittuvat itsekseen -> kun vielä muistat ottaa huomioon kaareutumisen tiettyyn suuntaan ja liimata lankut vastatusten sen mukaan, niiden keskinäinen jännitys kumoaa toisensa.

Periaatteessa paras tapa neutralisoida kaareutuminen on liimata puut vastakkain tähän malliin: ()  -> on käytettävissä isompi liimapinta-ala ja keskeltä palkkia puu harvemmin imee niin paljon kosteutta kuin päädyistä, eikä liima täten haperru.
Sensijaan jos liimaat näin: )( -> päädyissä oleva jännitys todennäköisemmin repii itsensä irti liimasta ja sitten sinulla on 50 vuoden päästä nauravat nakit parvisängyssä.

Ainiin, yhdessä kuvassa jälleen vilahtaa TS75.
Huomasin kolmannen lankun halkaisun jälkeen että monitoimikoneen sirkkeli toden totta on 80-luvun italiasta ja pysähtyi keskimäärin kolme kertaa jokaisen lankun kohdalla kun se kohtasi pientäkään painetta.
Lisäksi sahaus oli riskaabelia ja epätarkkaa sekä helvetin raskasta puuhaa yksinään. Enkä muutenkaan enää jaksanut nostaa 33cm leveää (!!!!!!) saarnilankkua sirkkelipöydälle tukevasti vaan laitoin sen mieluummin pöydälle, asetin ohjaimen paikoilleen ja painatin menemään.

Jännä miten käsikäyttöinen, seinäpistorasiasta virtansa ottava vehje ei hyytynyt jumalattoman lankun sahauksessa, mutta voimavirtapistokkeesta energiansa repivä pöytäsirkkeli löi hanskat tiskiin heti kun työnteko tuli puheeksi.