Saarnilankkuja ja makaronilaatikkoa

Jälleen peltilaatikko kaupasta, pahvilautaselle ja mikroon.
Ei mitään huonoa periaatteessa, hiukan vain yksipuolista. Ei edes erityisen epäterveellistä vaikkei terveysvaikutuksillaankaan voi kauheasti retostella.

Fyysinen työ aloitettiin pitkästä aikaa aamusta, samantien kun ehtii verstaalle niin viiden minuutin höpötys röökin kanssa ja sitten siivoamaan paikkoja että pääsee tekemään parvisänkyä.
Itse sänkyä en vielä ehtinyt aloittamaan aamulla kylläkään, siinä on jonkin verran miettimistä alkaa sohimaan ympäriinsä, mutta tehtiin ahkerasti ostoslistaa kaikesta mahdollisesta turhasta paskasta mitä tänne tarvitaan, otettiin samalla jälleen yksi asiakas (kauhea pikakiirehoppukeikka) vastaan ja hiottiin hyllylevyt loppuun mitä eilen sain valmiiksi muuten.

Ostoskeikan (jonne tietenkin meidän kummankin piti lähteä koska herrajumala eihän kukaan nyt voi ostoksille yksinään mennä) tuloksena muun muassa uusi lelu ->

Boschin ruuvinväännin.

Vaikuttaako se liian pieneltä? Muistuttaako se epäilyttävästi patterikäyttöistä vibraattoria? Onko sillä tarkoitus poratakin jotain?
Sillä ei ole tarkoitus porata, se vakuuttaa pienuudestaan huolimatta ja en ole varma saako sitä käytettyä edes itsetyydytykseen saati minkään poraamiseen.

Tarkoitushan tällä on vääntää ruuveja hellästi mutta päättäväisesti.
Silloin kun pitää vääntää 10cm ruuvi kahden laudanpätkän lävitse niin otetaan DeWalt esille ja se raiskaa koko puunrungon, kusee päälle ja nauraa samalla.

Mutta kun kyseessä on 16x3mm ruuvi joita pitäisi esiporattuihin reikiin heitellä ilman että kierteet vahingossakaan murskaantuu kaiken sen paskan alla?
Silloin voi periaatteessa vääntää käsin, mutta kuka saatana nyt sellaista jaksaa tehdä.
Sen sijaan että vääntää käsin (tämä toimis niin paljon paremmin englanniksi. screw, höhö höhö, höhö höhö) niin voi käyttää konetta.
Ja koska olemme kapitalistisikoja, materialistipaskiaisia ja tykkäämme kuluttaa rahaa -> ostamme koneen. Ja siinä saa mukana viinipullonavaajan! Olemmehan myös alkoholisteja.

Toisiin aiheisiin.
Pääsin itse aiheeseen puolenpäivän jälkeen. Vaatii hiukan miettimistä ennenkuin alkaa sahailemaan 10€/m lankkuja, ja otinkin aina välissä pienen tauon ennenkuin siirryin seuraavaan työvaiheeseen jotta en varmasti unohtaisi asioita.

50mm lankuista on tarkoitus luoda 80x80mm palkkeja. Sehän käy halkaisemalla ne kahtia ja liimaamalla lappeet vastakkain.

Pitkät lankut vain sattuu olemaan enemmän tai vähemmän käyriä aina. Höylääminen ei tosiaankaan ole kauhean eksaktia hommaa enää tässä mittakaavassa.
Mukavan pikku jakkaran jalat mahtuu oikohöylän pöydälle vaikka sellaisenaan, mutta näiden keskikohta saattaa jostain kohti hipaista meidän pikkusta italialaista paskaa monitoimikonetta.

Parhaaksi metodiksi on osoittautunut heittää lauta sellaisenaan tasohöylän (tai kuten koulussa vakiintui kutsumanimi: pizzauuni) läpi -> lape on höylätty ja tasainen -> lappeet liimataan vastakkain ja puristetaan TODELLA hyvin ja useasta kohtaa jolloin pienet epäsäännöllisyydet tasoittuvat itsekseen -> kun vielä muistat ottaa huomioon kaareutumisen tiettyyn suuntaan ja liimata lankut vastatusten sen mukaan, niiden keskinäinen jännitys kumoaa toisensa.

Periaatteessa paras tapa neutralisoida kaareutuminen on liimata puut vastakkain tähän malliin: ()  -> on käytettävissä isompi liimapinta-ala ja keskeltä palkkia puu harvemmin imee niin paljon kosteutta kuin päädyistä, eikä liima täten haperru.
Sensijaan jos liimaat näin: )( -> päädyissä oleva jännitys todennäköisemmin repii itsensä irti liimasta ja sitten sinulla on 50 vuoden päästä nauravat nakit parvisängyssä.

Ainiin, yhdessä kuvassa jälleen vilahtaa TS75.
Huomasin kolmannen lankun halkaisun jälkeen että monitoimikoneen sirkkeli toden totta on 80-luvun italiasta ja pysähtyi keskimäärin kolme kertaa jokaisen lankun kohdalla kun se kohtasi pientäkään painetta.
Lisäksi sahaus oli riskaabelia ja epätarkkaa sekä helvetin raskasta puuhaa yksinään. Enkä muutenkaan enää jaksanut nostaa 33cm leveää (!!!!!!) saarnilankkua sirkkelipöydälle tukevasti vaan laitoin sen mieluummin pöydälle, asetin ohjaimen paikoilleen ja painatin menemään.

Jännä miten käsikäyttöinen, seinäpistorasiasta virtansa ottava vehje ei hyytynyt jumalattoman lankun sahauksessa, mutta voimavirtapistokkeesta energiansa repivä pöytäsirkkeli löi hanskat tiskiin heti kun työnteko tuli puheeksi.